Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija, KM Erika Jokimies sai vuonna 2023 OKKA-säätiöltä 6 000 euron apurahan tutkimukselle, jonka aiheena on Varhaiskasvatuksen erityisopettajien antama konsultaatio ja kollaboratiivisen konsultaatiomallin kehittäminen. Apuraha myönnettiin Elsa Boreniuksen ja Elisabeth Alanderin stipendirahastosta.
Erika Jokimiehellä on lähes 15 vuoden työura varhaiskasvatuksen alalta eri tehtävistä. Ensimmäiset työvuotensa hän on toiminut varhaiskasvatuksen opettajana, sen jälkeen seitsemän vuotta päiväkodin johtajana/varhaiskasvatuksen erityisopettajana ja viimeiset neljä vuotta asiantuntijatehtävässä varhaiskasvatuksen erityisopettajana/kehittämissuunnittelijana.
Jokimies on tutkinut varhaiskasvatuksen erityisopettajien antaman konsultaation sisältöä ja konsultatiivisen työn tapoja.
”Varhaiskasvatuksen erityisopettajien antama konsultaatio ja heidän tekemä konsultatiivinen työ on erittäin merkityksellisessä asemassa lapsen tuen järjestämisessä. Erityisopettajien monipuolinen konsultatiivisen osaamisen ja tietoisuuden vahvistaminen on keskeistä laadukkaan ja onnistuneen konsultaation kannalta. Onnistunut konsultatiivinen työ tuottaa positiivista välillistä vaikutusta erityisesti lapsen saamaan tukeen ja inkluusion toteutumiseen varhaiskasvatuksen arjessa”, Jokimies kertoo.
OKKA-säätiön myöntämä apuraha mahdollisti Erika Jokimiehelle työskentelyn kokoaikaisena väitöskirjatutkijana. Apurahakauden aikana hän sai valmiiksi ensimmäisen tutkimusartikkelin, joka julkaistiin Early Childhood Reasearch Quarterly -lehdessä marraskuussa 2024 Tutkimuksen ensimmäinen osa tarkastelee varhaiskasvatuksen erityisopettajien konsultatiivisen työn muotoja ja siihen vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme varhaiskasvatuksen erityisopettajien konsultatiivisen työn profiilia: mallintajat, neuvojat ja spontaanit toimijat, jotka erosivat toisistaan erityisesti konsultatiivisten menetelmien painotuksissa. Kaikilla profiileilla oli samankaltaisia tavoitteita, mutta henkilöstön odotukset ja työskentelytavat vaihtelivat.
”Tutkimuksen mukaan rakenteelliset tekijät, kuten kunnan koko ja lasten määrä työalueella, vaikuttivat siihen, millä tavalla konsultatiivista työtä toteutettiin. Lisäksi suurin osa varhaiskasvatuksen erityisopettajista ei ollut saanut koulutusta konsultatiiviseen työhön, vaikka sen merkitys heidän työssään tunnistettiin keskeiseksi. Tutkimus toi esiin varhaiskasvatuksen erityisopettajien tekemän konsultatiivisen työn monimuotoisuuden ja tarpeen selkeille tavoitteille, rooleille sekä asiantuntemuksen kehittämiselle, jotta konsultatiivinen työ olisi johdonmukaista ja vaikuttavaa – eikä liian sattumanvaraista tai yksilöstä riippuvaa”, Jokimies avaa tutkimustuloksia.
Jokimiehen näkemyksen mukaan yhtä oikeaa ja optimaalista konsultointitapaa ei ole olemassa, mutta kehittääksemme konsultatiivista työtä tarvitsemme tilannekohtaisia konsultointimalleja, jotka perustuvat tutkimukseen ja selkeisiin prosessirakenteisiin. Myös konsultointikoulutuksen puute hankaloittaa työn käytännön toteutusta, joten sekä perus- että täydennyskoulutuksessa tulisi vahvistaa konsultatiivista osaamista ja kehittää työn rakenteita. Lisäksi asiantuntemuksen vahvistaminen tukisi varhaiskasvatuksen henkilöstön sitoutumista ja yhteistä ymmärrystä konsultatiivisesta työstä. Keskeinen avoin kysymys on, miten konsultatiivinen työ todella vaikuttaa lasten saamaan tukeen. Ensisijaisena tavoitteena kun on kehittää henkilöstön toimintatapoja, joilla vahvistaa lapsen saamaa tukea.
”Kokonaisuutena opin, miten laajasta ilmiöstä on kyse, kun puhutaan konsultaatiosta varhaiskasvatuksen erityisopettajan työssä. Se ei ole pelkästään erillisiä konsultaatiokeskusteluita sovittuna palaveriaikana, vaan myös paljon muita konsultatiivisen työn tapoja, joilla pyritään välittämään tietoa ja tukemaan henkilöstön ammatillista kehittymistä lapsen tuen vahvistamiseksi. Loppupelissä onnistunut konsultaatio ja konsultatiivinen työ kulminoituu siihen, että on sovitut roolit, yhteinen ja yhdessä tunnistettu tavoite, on osaamista ja yhteisen toiminnan kulttuuri, jossa asetetaan tietyt toimenpiteet, jota kukin omalta osaltaan noudattaa”, Jokimies tiivistää.
Erika Jokimies on aloittamassa tutkimuksen toista vaihetta, jossa tutkitaan varhaiskasvatuksen erityisopettajien käymiä konsultaatiokeskusteluja liittyen lapsiryhmätason tukitoimiin: konsultaatiomalleja, konsultointitapoja ja -rakenteita, jotka ovat läsnä konsultaatiotilanteissa. Kolmas osatutkimus on interventiotutkimus, jossa toisen osatutkimuksen aineistoa käytetään alkumittausaineistona. Interventiovaiheessa varhaiskasvatuksen erityisopettajia koulutetaan konsultaatioon liittyvissä teemoissa ja kehitetään tutkimustietoon pohjautuva konsultaatiomalli. Tämän jälkeen tehdään uusi mittaus ja tutkitaan konsultaatiomallin ja konsultaatio-opetuksen vaikutusta konsultaatiokeskusteluihin toistomittausmenetelmällä.
Tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen erityisopettajien antaman konsultaation kehittämistä tutkimustiedon avulla ja tukea tutkimusperustaista konsultatiivisen työn tekemistä. Tutkimus tulee lisäämään ymmärrystä konsultaatiokeskusteluiden sisällöistä ja kehittämään konsultaatioprosesseja. Tutkimuksen perusteella pyritään tunnistamaan niin konsultaatiokeskusteluiden optimaalisia toimintamalleja kuin mahdollisia konsultaatiokeskusteluiden haasteitakin. Lisäksi tavoitteena on näiden ja muun tutkimustiedon pohjalta luoda konkreettinen konsultaatiomalli käytettäväksi varhaiskasvatuksen arkeen ja vahvistaa siten myös lapsen saamaa tukea varhaiskasvatuksessa.
”Tahtoisin sanoa kaikille apurahahakijoille, että luottakaa prosessiin ja luottakaa itseenne. Te tiedätte omasta aiheestanne todennäköisesti enemmän kuin moni muu ja se aika tulee, kun pääsette kertomaan sen kaikille muillekin. Älkää lannistuko, vaikkei heti apurahahaussa tärppäisikään, uutta matoa koukkuun vaan!”